Tämä on jatko-osa novelliin: Hetken tie on kevyt, osa II
Kirjoittanut: Lord of Gord
Soitan ravintolaan ja sanon, että olemme puoli tuntia myöhässä. Pyydän vielä laittamaan yhden viininpunaiset ruusun pöydälle.
Istun ja odotan. Tiedän kuinka tarkka olet uloslähtiessä ja saan ajatuksesta mielihyvää kun haluat näyttää minua varten upealta.
Odotus palkitaan, tulet kylpyhuoneesta hehkuen kauneutta ja kuumaa. Huulet on tumman punaiset, korkokengät kopisee parkettia vasten, viininpunainen mekko peittää juuri ja juuri mustan lateksin, mutta kun liikut sitä hieman pilkistää.
Jumalauta sä olet kaunis mä sanon. Lähdetkö mun seuralaiseksi illalliselle auringon viimeisiin säteisiin.
Nyökkäät.
Otan pöydältä auton avaimet ja lähdetään. Hississä otan sua kädestä kiinni ja puristan. Oot ihana, oot huumaava, oot mun.
Hissi menee suoraan parkkihalliin ja avaan sinulle auton oven, varmistan, että pääset hyvin istumaan maasturiin ja käynnistän auton.
Otan sua reidestä kiinni ja laitan musiikkia soimaan.
Nyt mennään. Tuntuu hyvältä.
Hymyilet. Hymyilen.
Ajan auton ulos parkkihallista. Ilta-aurinko häikäisee ja laita molemmille aurinkosuojat. Kysyn sulta, että onhan sulla turvavyö kiinni.
Meillä on hetki matkaa ravintolaan, niin ollaan kaksin. Jutellaan, kuunnellaan musiikkia, pidän sua reidestä kiinni.
Laitan kännykän telineeseen ja näet että avaan wevibe sovelluksen. Sanon sulle, että oot paras lelu ikinä.
Tie muuttuu pienemmäksi ja mutkaiseksi kun tunnet pienen värinän pillussa ja näet mun kännykän näytöltä, että värinätaso on ykkösellä.
Rutistat mun reittä ja sanot, ihanaa.
Musiikki soi.
Tie on tyhjä. Taivas alkaa punertaa. Tiedän että ollaan lähellä merenrantaa, ravintolaa.
Laitan vibraan lisää tehoa hieman ja tiedän, että nyt alkaa tuntua, huokaat, laitat silmät kiinni, rutistat edelleen mun reittä.
Laitan musiikin hiljemmalle ja kerron, että mennään kohta syömään. Käsken sun pitää naama peruslukemilla vaikka tuntuisi miltä ja jos et meinaa pystyä Laitan sut hetkeksi vessaan.
Käännän wevibe tehoa isommalle ja alat kiemurtelemaan penkillä samalla kun sun ote kirpoaa mun reidestä.
Pyydät että pliis pysähdy ja pane mua ennenkun mennään syömään. Vastaan, että myöhemmin saat niin paljon kyrpää kun vaan haluat, ei vielä.
Hiljennän vibran ja saavutaan merenrantaan ravintolan pihaan. Ulkotulet loimuavat, piha on täynnä valoa, meri on tyyni. Pieni maininki lyö rantakiviin.
Otan sua kädestä kiinni ja sanon, että tuu, tää on parasta.
Kävellään käsi kädessä ravintolaan ja meidät ohjataan terassille pöytään, jossa on valkoinen pöytäliina, kynttilä ja tummanpunainen ruusu.
Aurinko näyttää upealta laskiessa ja Coca-Cola maistuu niin hyvältä.
Tarjoilija tuo meille alkupalat, kantarelli-mustajuurikeittoa, bruschettaa ja saaristolaisleipää.
Kysyn tarjoilijalta missä teillä on naisten ja miesten huoneet. Tarjoilija vastaa, että meillä on unisex ja se löytyy baarin takaa oikealta. Kiitän ja sanon, että pääruuan voi tuoda noin viidentoista minuutin päästä.
Katson sua hetken silmiin. Kumarrun ja suutelen sun kaulaa. Sanon sulle, että olet niin helvetin haluttava, etten meinaa pystyä olemaan.
Kuiskaan sulle, että sun pitää mennä vessaan, ottaa kännykkä mukaan. Kerron säännöt siten, että et saa tulla, jos meinaat tulla, sun pitää heti laittaa mulle viesti.
Niin, etkä saa koskea itseäsi.
Saatan sut baaritiskille asti ja jään istumaan jakkaralle, otan kännykän esiin ja odotan hetken.
Sitten käännän värinää ensi ykköselle, sitten kakkoselle, sitten kutoselle. Odotan. Lasken tehoa ja laitan kympille.
Kännykkään kilahtaa viesti: tuun kohta.
Laitan vibran pois ja tulen itse myös vessaan mistä löydän sut raskaasti hengittävänä.
Halaat mua rutistaen.
Tarina jatkuu novellissa: Hetken tie on kevyt, osa IV
