Kirjoittanut: Dedalus
Syksy oli ollut kiireinen ja vähän rasittava. Miesystäväni Seppo oli valmistumisensa jälkeen ollut muutaman vuoden kasvavan IT-firman myynnissä ja kyllästyttyään työn pakkotahtisuuteen vaihtanut yrittäjäksi. Yllättäen eivät yrittäjän kiireet olleet sen vähäisempiä ja kirjanpidon ja muun byrokratian hoitaminen oli saanut hänen pinnansa kiristymään. Rento Seppo, johon rakastuin, oli hautautunut kuittien ja ALV-selvitysten alle.
Omakin tilanteeni oli mennyt hankalasta huonommaksi, sillä tapahtumatuotantofirma, missä toimin asiakaspäällikkönä, oli tehnyt koronapandemian aikana virheinvestointeja laitteisiin, joilla tapahtumat voitaisiin siirtää kokonaan verkkoon. Konsepti ei ollut toiminut odotetulla tavalla, joten raskaat kulut rasittivat yritystä, vaikka myynti kasvoi. Toimitusjohtajan mielestä tämä oli ensisijaisesti meidän asiakkuuksista vastaavien työmuurahaisten vika, joten tunnelma töissä oli kireä.
Totesimme, että kaipasimme lomaa ja parisuhteemme kaipasi kipeästi piristystä. Seppo ehdotti autoreissua syksyiselle Kolille. Sen kauneutta oli kehuttu ja pikainen Instagramin selailu vahvisti näkemyksen – tuonne olisi mukava päästä. Seppo varasi AirBnB:n kautta suloisen lomamökin ilman turhia mukavuuksia vanhan maatalon pihapiiristä. Oma pieni rantasauna sai valinnan tuntumaan täydelliseltä. Pulahdus kylmään syksyiseen järveen pesisi pois kaupungin kiireen ja työmurheet.
Ehdotin Sepolle, että vuokraisimme auton, sillä oma vanha Peugeotimme ei ollut kovin luotettava kulkine. Sopi lähikauppareissuille ja työmatkoille, mutta pidempää maantieajoa se ei ollut nähnyt moneen vuoteen. Seppo totesi, että yrittäjällä ei ole varaa tuhlailuun ja sanoi tietävänsä polttomoottoreiden metkut rassattuaan nuorempana mopoja ja muita päriseviä vehkeitä.
– Kyllä se tämän reissun kestää. Käydään säästyneillä rahoilla vaikka ulkona syömässä, Seppo vakuutteli.
En itse ollut niin luottavainen, mutta torstaina työpäivän jälkeen lähdimme matkaan. Olin saanut taisteltua perjantain saldovapaaksi ja Seppokin oli todennut, että ehkä yhden päivän voisi olla yrittäjäkin vapaalla. Näin onnistuimme järjestämään pitkän viikonlopun vain meille kahdelle.
Matka Heinolan ja Mikkelin kautta Joensuuhun sujui ongelmitta. Hörpin huoltoasemakahvia ja Seppo toinen toistaan imelämpiä energiajuomia. Peugeot puksutti läpi syksyisen Suomen ja tunnelma oli pitkästä aikaa leppoisa.
– Tiedätkö mitä, olet välillä hankala ja muulloin ihan mahdoton, mutta rakastan sinua kovasti, sanoin Sepolle, joka tosin vain hymähti samalla autoa ohjaten.
Joensuussa kävimme ostoksilla paikallisessa Prismassa ja lastasimme kärryyn varmasti tarpeeksi ruokaa ja juotavaa pitkää viikonloppua varten. Mökillä olisi mahdollisuus laittaa ruokaa aidoissa mökkioloissa ja odotin jo innolla mitä erilaisia herkkuja voisimme loihtia puuhellan ja takan avulla.
Viimeiset kilometrit kohti Kolia ja varattua majoitusta olivat jo vähän vaikeammat, sillä auto purnasi välillä äänekkäästi ja kaasun painaminen ei antanut normaalia kiihtyvyyttä. Ajelimme hiljakseen kohti mökkiä Sepon todetessa, että hän voisi soittaa tiepalveluun seuraavana päivänä. Tai katsoa itse mikä on vikana, koska eiköhän näin vanha auto ole korjattavissa omin neuvoin. Mietin mielessäni, että Sepon neuvot on nyt nähty ja vuokra-auto olisi ollut järkevä valinta, mutta en sanonut mitään.
Navigaattori neuvoi meidät pieneltä tieltä pienemmälle ja vielä siitäkin piti kääntyä yhden auton levyiselle polulle. Olimme molemmat epävarmoja reitistä, mutta lopulta Seppo käänsi auton kohti metsätietä ja painoi liioitellen kaasua. Kytkin luisti ja meno oli höykkyyttävää. Sepolla oli selkeästi pinna kireällä. Lopulta tupsahdimme metsään raivatulle aukiolle ja näimme taustalla siintävän pienen järven. Perillä!
Järven rannalla oli useita pieniä mökkejä ja yksi suurempi majatalo. Pysäköimme auton ja tarkastimme, että olimme varmasti oikean mökin edessä. Mökit olivat melkein kuin toistensa kopioita. Seppo oli edelleen ärtyneen oloinen ja alkoi repiä kasseja ja reppuja takakontista vauhdilla. Katsoin hänen menoaan hetken ja huokaisin. Sellainen loma sitten. Mutta pakotin hymyn kasvoilleni ja menin Sepon perään.
Tulimme molemmat ulos sopuisampina ja nostimme autosta viimeiset kantamukset. Samalla huomasin silmäkulmassani jonkun hahmon, joka oli hiipinyt lähellä huomaamatta.
– Päivää ja iltaa! Tervetuloa syvään itään, mies sanoi reippaasti. Hän oli noin 60-vuotias, pukeutunut ulkoilua varten ja päällä oli hirviliivi. Selässä hänellä oli kivääri.
Mies esittäytyi paikan omistajaksi ja toivotti tervetulleeksi rauhan tyyssijaksi kutsumaansa mökkiin. Hän myös kertoi, että oli hirviaika ja metsässä liikkuessa olisi hyvä pitää värikästä päällä kaiken varalta. Mies sanoi myös, että jos ilta käy pitkäksi ja juttuseura kelpaisi, niin häneltä saisi kyllä aina moukullisen kuuluisaa Matin kirkasta. Kotona keitetty antaa selvän miehen, hän myhäili.
Kiitimme tarjouksesta ja siirryimme mökin hämärään. Se oli täydellinen juuri tähän tarkoitukseen. Vanha ja kulunut, mutta kodikas ja tunnelmaa jokaisesta nurkastaan huokuva. Matka oli ollut pitkä ja olimme molemmat ajomatkasta väsyneitä. Makuuhuoneen sänky houkutteli, vaikka olikin vasta iltapäivä. Päätimme kuitenkin rojahtaa hetkeksi sängylle lepäämään. Silitin hellästi Sepon poskea ja vedin häntä lähemmäs. Halusin suudella häntä ja pitää lähellä. Minua ei haitannut matkan lopussa kiristynyt tunnelma.
Seppoa se näytti kuitenkin haittaavan, sillä suudellessani ja siirtäessäni kättä kohti hänen jalkoväliään hän keskeytti käteni liikkeen yhtäkkiä.
– Otetaan se vuokra-auto, ei tuo Peugeot kestä, vanha auto, ollaan nyt järkeviä. Tätä toistelit koko viikon. No kesti hyvin. Perillä ollaan. Vuokra-auto maksaa rahaa, ymmärrätkö?
– Seppo, eikö tämä asia ole jo käsitelty? Hoidetaan autoasiat huomenna ja keskitytään nyt meihin.
– Vitut. Sinä kuitenkin mietit sitä vuokra-autoa ja en ala panemaan ihmistä, joka hautoo tuollaista mielessään.
Olin vähän ihmeissäni Sepon reaktiosta, mutta käänsin kylkeä ja tarkistin kännykästä lähipäivien sään. Samalla kuulin kun mökin ovi kävi. Seppo ei ollut sanonut mihin oli menossa, mutta toisaalta ei täällä korvessa kovin monta vaihtoehtoa ollut. Selasin hetken kännykkää ja torkahdin.
Herättyäni oli mökissä jo ihan pimeää eikä Seppoa näkynyt missään. Laitoin kengät jalkaani ja avasin mökin oven. Pimeässä maatalon ikkunat loistivat kirkkaina. Talon eteen oli pysäköity autoja, joita aiemmin päivällä ei ollut. Oma automme ei ollut liikkunut, joten päättelin, että Seppo on tuttavuutta tekemässä isäntäämme ja muuhun kylänväkeen.
Kävelin kohti valoisaa maataloa ja kuulin ulko-ovea lähestyessä voimakasta puheensorinaa. Avasin oven ja näin heti hyvin valaistussa tuvassa vallitsevan reippaan tunnelman. Seppo tuli halaamaan minua emalimuki kädessä ja posket punaisina.
– Tämä Matti on mainio mies. Hänellä on parhaat drinkit mitä olen koskaan juonut Seppo nauraa retkotti iloisessa nousuhumalassa.
Matti istui tuvan pöydän päässä, vähän pontikkaa maistaneena mutta selvästi rauhallisempana.
– Katsoimme tuota teidän autoa poikien kanssa. Vaatii kunnollisen öljynvaihdon. Ei kone muuten kestä Helsinkiin asti.
Niin, pojat. Huomasin nyt, että seinävierustoilla istuskeli ja tunnelmasta nautti myös kourallinen paikallisia miehiä. Matti esitteli heidät Matin sirkukseksi, siinä oli puolet paikallista hirviporukkaa, jotka olivat tulleet viikonlopun jahtia suunnittelemaan ja maistelemaan Matin antimia.
– Hyviä miehiä ovat, luotettavia.
Seppo kaatoi iselleen lisää juotavaa ja istui iloisessa hiprakassa penkistä vähän ohi ja jäi retkottamaan tuvan lattialle. En osannut olla vihainen, koska hän oli vilpittömän onnellisen näköinen ja pitkästä aikaa rentoutuneen oloinen.
– Saanko luvan, kysyi korostetun kohteliaasti noin 50-vuotias siististi pukeutunut mies, jolla oli näyttävä parta ja mainoslippalakki.
– Niin mihin?
– Tanssiin tietysti.
Hymähdin ja niiasin. Mies alkoi viedä minua määrätietoisin askelin ympäri tupaa muiden nauraessa iloisesti ympärillä. En kuullut musiikkia, mutta mies selvästi piti tahtia ja vei minua sulavasti tanssilavojen hain elkein. Hauskaa, mietin, jotain erilaista.
Seuraava tanssittaja oli myös osaava ja kokenut, eikä hän tyytynyt vain pyörimään tuvassa vaan painautui sopivan hetken tullen lähemmäs minua niin, että saatoin haistaa hänen vähän hikisen, mutta miellyttävän tuoksun miehen koskiessa minua varsin rohkeasti.
– Seppo hei, sinun naista viedään, sanoi yksi miehistä.
– Antaa viedä vaan, Seppo nauroi leveästi ja otti huikan.
Olin yhtä aikaa innostunut näistä yllättävistä juhlista ja vähän ärsyyntynyt Sepon kommentista. Hän ei ollut edes katsonut minuun päin sanoessaan noin. Kävelin hänen luokseen ja kysyin mitä mieltä hän on näistä vieraiden miesten tanssiinkutsuista. Hän katsoi minuun ja totesi, että ihan sama. Että voisin tanssia vaikka vuokra-auton kanssa jos haluaisin.
Naurahdin ja hymyilin miehille. Selvä. Kävelin minua ensimmäisenä tanssittaneen luokse ja supisin hänen korvaansa. Mies selvästi yllättyi ja pälyili ympäriinsä. En antanut hänen miettiä liian pitkään. Nappasin kädestä kiinni ja lähdimme kulkemaan tuvan vasemmalla laidalla olevaa makuukammaria kohti. Suljin oven takanani ja aloin hihittää.
– Seppo saa nyt miettiä miten naisia puhutellaan. Sopiiko sinulle, että ollaan täällä hetki ja mennään sitten takaisin tupaan, kysyin mieheltä.
Hän vastasi, että tottakai. Ihan hauska temppu. Ei täällä idässä pidä liian vakavana olla.
Istuimme sängyn laidalla ja mittailimme huonetta hiljaa. Huomasin, että mies katsoi välillä minua ja veti katseensa sitten pois ujosti. Tämä oli niin herkkää, että se tuntui suloiselta ja lämpimältä. Ajattelin kiusoitella vähän miestä, joka istui sängyn toisella laidalla omissa ajatuksissaan.
– Entä jos antaisin sinulle luvan tehdä viiden minuutin ajan mitä vain haluat, niin mitä se olisi. Ihan mitä vain.
Mies katsoi hämmentyneenä minua eikä sanonut mitään. Jatkoin leikkiä ottamalla esille kännykkäni ja asettamalla suurieleisesti siihen hälytyksen viiden minuutin päähän.
– Aika alkoi nyt!
Mies toimi kuin sähköiskun saaneena. Hän kömpi luokseni sängyllä ja tarrasi toisella kädellä nilkastani ja toisella ranteestani tottunein ottein. Olin hetkessä lukittu paikalleni ja yhtäkkiä minä olinkin se, joka oli alakynnessä. Tunsin miten haarovälini kostui voimakkaasta otteesta. Mies oli paljon vahvempi kuin arvasin. Hänessä oli sellaista kovan työn karaisemaa voimaa, jota en ollut tuntenut vuosiin.
Mies siirsi hitaasti nilkkaan tarttunutta kättään sisäreittä pitkin ylöspäin sukkahousujeni pintaa hivellen samalla pitäen kiinni ranteestani tiukasti. Kun käsi oli liikkunut sukkahousujen vyötärölle hän repäisi niitä alaspäin terävästi ja repi ne rikki. Olin yllättynyt että se oli edes mahdollista, koska yleensä sukkahousut eivät tuollaisesta repeydy.
Miehen käsi sukelsi kohti paljastuneita pikkuhousujani ja siirsi ne syrjään. Sormet tunkeutuivat sisälleni ja samalla toinen käsi peitti suuni. Valtavan nopea edestakainen liike sai minut yllättäen squirttaamaan ja laukeamaan väkivaltaisesti. Olin kauhuissani ja kiimassa, hämmästynyt siitä nopeudesta millä asiat olivat edenneet. Mies jatkoi käsittelyä sormillaan ja tulin uudestaan niin että otsaani jomotti ja peräaukossani tuntui pientä kolotusta.
Kännykkä soi viiden minuutin merkiksi. Mies nousi kohteliaasti, nuoli sormensa puhtaaksi sanoi lempeästi kiitos.
Makasin sängyllä lammikko haarojeni välissä, läpimärkänä ja sukkahousut revittyinä. En saanut hetkeen sanottua mitään.
Kokosin itseni ja näpräsin kännykkääni.
– Voitko sanoa sille toiselle minua tanssittaneelle miehelle, että hän saa kymmenen minuuttia? Ja sulje ovi mennessäsi?
Mies nyökkäsi kohteliaasti ja lupasi hoitaa asian.
Seuraavana aamuna heräsin mökistä krapulaisen Sepon vierestä. Hän oli lopulta sammunut tuvan pöydän alle ja kaatanut puolikkaan mukillisen pontikkaan housuilleen. Seppo haisi viinalta kauttaaltaan ja oli vähän surkea näky, mutta edelleen hän vaikutti rennolta ja iloiselta.
– Kun tokenen tästä, niin lähdetään metsäpolkuja mittaamaan. Matti lupasi lainata meille hirviliivejä. Kauhean ystävällinen mies ja mukavia olivat myös hänen kaverinsa, Seppo totesi.
Vastasin, että vaikuttivat kyllä reiluilta kaikki. Ei ole samanlaista vieraanvaraisuutta Helsingissä tullut vastaan, mikä on suuri harmi. Seppo nyökytteli ja totesi, että on aivan samaa mieltä. Ihan erilaista on täällä maalla. Sitten hän kääntyi minuun päin ja katsoi suoraan silmiini.
– Anteeksi se vinoilu vuokra-autosta. Se oli ihan kohtuutonta.
– Saat anteeksi. Ei se mitään, Seppo.
