Tarina perustuu tositapahtumiin.
Kirjoittanut: Goldentoy
Herään aamulla myöhään aurinkoiseen vapaapäivään ja pitkän viikonlopun aattoon. Koko kroppa kihelmöi odotusta vaikka mitään varsinaisia suunnitelmia en ole tehnytkään. Annan itselleni luvan mennä hetki kerrallaan tehden niitä asioita mitkä tuntuvat juuri nyt hyvältä. Haluan olla vapaa, haluan etsiä, haluan löytää.
Aamukahvi kaunistaa mielen, jonka sopukoissa pyörii ajatus maaseutumatkasta ja mökkiviikonlopusta keväthangilla auringossa hiihtäen. Mielen syövereistä kumpuaa myöskin vahva halu tavata uusia upeita ihania ihmisiä ja antaa asioiden edetä omalla painollaan hyvään suuntaan.
Selailen kännykästä viikonlopun tapahtumia. Keskisuomessa olisi afterwork baarimiittiä, joku etsii seuraa hotelliin ja toinen etsii seuraa keskustaan kuntosalille ja syömään myöhäistä lounasta.
Pieni sosiaalinen hiirulainen sisälläni nykäisee korvasta ja kysäisen joko seura kuntosalille löytyi samalla pakkaillen tavaroita valmiiksi kasaan. Tarjokkaita kuulemma on ollut riittämiin ja jonkun kanssa treffit on jo sovittukin, mutta koska se oli vähän epävarmaa sovitaan, että mennään sitten yhdessä ja minä voin ottaa kyytiin kun olen muutenkin lähdössä autolla viikonlopuksi johonkin suuntaan suomea.
Pakkaan auton. Siitä tulee kirjaimellisesti äärimmilleen ahdattu kun otan mukaan kaiken mahdollisen mitä nyt ylipäätänsä keksin ja vähän kaikkea mitä en edes keksinyt mutta tarttui lähdön tiimellyksessä käsiin. Pelit, vehkeet, lelut ja askarteluvälineet. Kaikkea, kaikkea varten, mieli avoimena seikkailuun haluten etsiä, löytää ja tulla löydetyksi.
Kevättalven aurinko kimaltelee hangella. Se saa hopean auton paskanharmaan kuran näyttämään korostetun likaiselta ja hoitamattomalta. Tykkäisin mieluummin ottaa uuden tuntemattoman ihmisen kyytiin huoliteltuna viimeistä piirua myöten ruusunterälehdet ripoteltuna paikat kiiltävinä, mutta, no, nämä ovat nyt pelikortit ja niillä pelataan. Sisäinen kauneuteni ja armollisuuteni epätäydellisyyden osalta olkoon valttikorttini mietin ja nauran itselleni ääneen päätä puistellen.
Ajan kaikessa rauhassa kuivaa talven ja roudan raiskaamaa tietä kuunnellen Dr.Dre ja Snoop sekalaista raitaa suoratoistolla fiilistellen energisenä. En jännitä ollenkaan vaikka tapaankin uuden ihmisen ensimmäistä kertaa. On vaan hyvä fiilis mennä, kulkea ja antaa hetken ja hymyn viedä.
Odotat bussipysäkillä jo valmiina. Olen hetken myöhässä ilmoittamastani kun innoissani ajoin kehäteiden risteyksessä harhaan ja huti. Kello on jo lähemmäs yhtä kun ajetaan kohti keskustaa kuntoilemaan. Kumpikaan ei jännitä ja käydään läpi toistemme tarinoita. Kerron, että olen kenties lähdössä illaksi keskisuomeen, mutten vielä ihan tiedä ja nyt on juuri hyvä mennä yhdessä treenaamaan.
Treeni on pyhitetty vapaille painoille, niille parhaille. Alkulämpö soutaen, paikat auki kehopainolla ja kepein ja sitten olympitangon kanssa maastavetoa, kyykkyä, tempausta ja työntöä kevyesti liikeratoja tunnustellen.
Harmitellaan yhteen ääneen, ettei ole unisex saunaa ja suihkutiloja, mutta lupaan laittaa omista tiloista valokuvan ilman paitaa ja alasti korvikkeena ja herrasmiehenä en tietenkään pyydä vastalahjaa vaikken järkyttyisi jos sellaisen saan.
Lounaspaikan löytäminen silloin kun maailma on avoin ja kaikki käy kummallekin ei ole aina suoraviivaisinta ja päädytään hetki haahuilemaan ympäriinsä jutellen kunnes asian-fusion pohjalle kasattu buffa vie sydämen ja täyttää vatsan.
On aina yhtä ihmeellistä kuinka kaksi toisilleen ennalta tuntematonta voi päästä niin nopeasti kohtuullisen syvälle silloin kun kumpikin on aito, pyyteetön ja oma itsensä. Niin käy nytkin ja jutellaan myös elämän vaikeista asioista.
Kello lähenee pian jo viittä kun ollaan treenattu, syöty ja juteltu. Aika on kulunut hyvään. Katselen kartasta ja totean, että kerkeäisin vielä afterwork baarimiittiin vaikka se kyllä on aika kiertotie mökille ja kolmen tunnin ajomatka, mutta olisi silti kiva tutustua uusiin ihmisiin.
Lähdetään jatkamaan matkaa. Auto ei todellakaan löydy jättimäisestä parkkihallista ykkösellä ja yllättyneitä ei ole. Nauretaan yhdessä etsiessä ja kun auto lopulta löytyy.
Autossa puhe kääntyy kiimaan, haluihin ja toiveisiin. Se tuntuu kuumalta. Sopiva syke tuntuu leijailevan läsnäolevana kun kerrotaan toisillemme minkälaisia ihania kokemuksia kohdalle on osunut ja vielä enemmän kun kerrotaan haaveista ja fantasioista jotka mieltä kutkuttaa kokea.
Mieli vetää kuitenkin maailmalle, asfaltti tuntuu kuumalta, haluan kulkea.
Olen taas yksin autossa ja päätän lähteä ajamaan käydäkseni baarimiitissä tapaamassa muutamaa tuttua kenen kanssa olen kirjoitellut ja muutoinkin tutustumassa uusiin ihaniin ihmisiin.
Aurinko paistaa vielä hetken. Hymyilen kun käännän auton kohti pohjoista. Ihanaa.
Pimeä laskeutuu nopeasti ja ajokeli muuttuu petolinnun hirviöpuolisoksi homohäissä. Taivaalta tulee räntää märkä musta tie kimaltelee vastaantulevien valoissa.
Pysähdyn hakemaan kahvia ja laitan samalla viestiä baarimiitin ryhmään, että olen paikalla ehkä hieman ennen yhdeksää toivoen, että porukkaa on vielä sillon paikalla.
Ajomatka menee nopeasti kun samalla suunnitellaan puhelimessa viikonlopun kinkybileiden järjestämistä, ohjelmanumeroita ja kuinka piiskaus ja se kuvaus toteutettaisiin. Mieltä jäi vielä askarruttamaan olisinko neitsytorjapoika vai ylipäällikköjumalazeus kaiken Herra ja Valtias.
Olen tosiaan perillä yhdessä hujauksessa ja jollain maailman ilveellä myöskään yksikään tolppakamera ei välähtänyt vaikka en ihan varmasti oloissani iloissani malttanut tarkkailla läheskään kaikkia liikennemerkkejä nopeusrajoituksista puhumattakaan.
Ajan auton parkkiin ja mietin hetken, noinkohan mahdan sut tänään kohdata. Oispa hienoa, etsinyt olen. Sut jolla on kultainen sydän.
Räntäsade on onneksi loppunut kun yritän etsiä vieraassa kaupungissa ravintolaa jossa afterwork tapaaminen järjestetty. Muutaman harhakierroksen jälkeen löydän perille ja ihmettelen, että minua ei jännitä yhtään vaikka en tunne ketään ja olen kuitenkin menossa kinkypiirien baaritapaamiseen. Näytän hyvältä ja kävelen baariin sisään. Pystyn luomaan katseen koko baariin yhdellä silmäyksellä ja arvioiden ehkä noin neljä tai viisikymmentä ihmistä on paikalla. Osan tunnistan kasvoista profiilien perusteella netistä, mutta paikalla ei näytä olevan ketään kenen kanssa olisin vielä jutellut.
En anna sen häiritä vaan kävelen baaritiskille tilaamaan oluen ja kahvin. Jään keskelle baaria tiskin ääreen istumaan kaikkien näkösälle. Tunnen katseet eri puolilta tarkastelemassa ja tutustumassa. Tuore liha on niin sanotusti aina tuoretta lihaa. Kun se on hyvää, se herättää kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia, halua, vetoa, hymyä, mutta joskus myös pelkoja ja mustia sukkia.
Istun, näytän hyvältä ja odotan.
Puheensorina täyttää baarin ja musiikki on hiljaisella. Sorina kertoo ilosta, hauskanpidosta, avoimuudesta. Tietämätön saattaisi kuvitella kinky-tapaamisten olevan salamyhkäisten nahkaan pukeutuneiden pervo-runkkareiden uskonnollinen riitti, mutta totuus on täysin päin vastainen. Tapaamista ei erottaisi pyhäkouluohjaajien kevätretkestä muutoin kun, että kinkytapahtumassa Jorma ei ole Lärvit ja Maija ei oksenna liiasta alkoholista. Kaikki ovat avoimia, ystävällisiä ja ennen kaikkea hyväksyviä.
Nainen mustissa tulee viereeni ja kysyy kukas minä olen. Hän on minua vanhempi, hyvin säilynyt. Esittelen itseni ja jatkamme juttua. Kerron, että tulen kauempaa ja pienen mutkan kautta halusin tulla tutustumaan hän ottaa minut huomiinsa ja esittelee minut muille tapaamisissa oleville. Lopulta näen myös hänet kenen kanssa olimme jo jutelleet ja suunnitelleet kyytejä hilpeisiin hulinoihin. Ihan upeita ihania ihmisiä niin monta, ihania tarinoita, mielettömiä kuvia, kiimaisia ajatuksia tai kokemuksia.
Sinua en kuitenkaan vielä löytänyt ja mietin, josko olisi aika hypätä autoon ja ajaa mökille kivan päivän ja illan päätteeksi.
Muu porukka, johon olen jo vähän tutustunut houkuttelee minua kuitenkin vielä mukaan jatkoille paikalliseen yökerhoon, jossa keikalla olisi Erika Vikman. Mietin, että olisihan se toisaalta kiva lähteä ja ehkä ihan hyvien tapojen mukaista kun on uuteen porukkaan tutustunut, jota tuskin liian usein kerkeää näkemään, joten lyöttäydyn matkaan mukaan. Sitä paitsi, edellinen yökerho taisi olla ennen koronaa, joten kyllä se semmonen kaipaa vähän harjaantumista. Win-win kaikin puolin.
Yökerho, kaiketi vähän vastaava kuin polkupyörällä ajaminen, kun sen kerran oppii, se tulee selkäytimestä. Sisäänkäynnin jälkeen narikassa takkeja jätettäessä katseet kohtaavat erään kauniin tuntemattoman tummaverikön kanssa ja hymyilemme hetken toisillemme.
Tuo nainen ja hänen ystävänsä menevät edelläni baaritiskille. Menen suoraan perässä viereen. Esittelen itseni nimellä ja kysyn kuka hän on. Hän kertoo olevansa Josefina Tampereelta käymässä ja lähdössä aamulla takaisin. Kerron itsekin olevani vaan käymässä, Josefina on Prinsessan nimi totean ja sanon, että mielelläni jutellaan lisää ja käydään sitten vaikka tanssimassa kun Erika V aloittaa shown. Katoamme ihmisvilinässä toisiltamme ja kello alkaa olla jo sen verran, että pohdin lähtemistä oman mökin rauhaan.
Mietin itsekseni kuinka onkaan niin vaikea löytää sinua ja kuinka monen kanssa saa kohdata ennen kun polut kohtaavat.
Päätän ottaa tiskiltä yhden oluen ja kävellä yökerho ympäri myös sanoakseni kiitos uusille tutuilleni.
Istut pöydässä yksin kun kävelen sun viereen ja sun on katsoen sua silmiin. Sä näytät mun mielestä todella hyvältä. On jo aika myöhä mietin, mutta samalla kiinnostun meidän katseiden kohtaamisesta. Otan huikan olutta pullosta ja kävelen ohi karaokebaarialueelle.
En huomaa, että sinä nouset ylös, kävelet perässä ja kun pysähdyn tulet mun eteen ja sanot: “kävelitkö sä just äsken tolleen tossa mun ohitse”.
Hymyilen sisälläni ja vastaan viekkaasti flirtaten, että joo, kävelin, mun ois varmaan pitänyt pysähtyä ja tulla juttelee, mutta kun olen niin kovin ujo. Voidaanko ottaa uudelleen ja harjoitella.
Sanot, että joo, sopiihan se ja meet takaisin istumaan siihen samaan pöytään missä olit. Minä kävelen hetken päästä uudestaan viereen, esittäydyn ja kysyn saako tulla istumaan sun viereen seuraksi.
On aika harvinaista, että muutamissa minuuteissa vetovoima käy sellaiseksi, että molempien silmien liekit ja joku semmoinen tuntematon ainesosa johtaa ensimmäiseen suudelmaan siten, että se tuntuu aidolta, hyvältä ja huumaavalta.
Suutelen sua keskellä yökerhoa. Sä suutelet mua. Siinä pöydässä missä kohdattiin.
Mä tiedän jostain, että sä oot hyvä, just mun palasiin sopiva. Tunnen sen, näen sen sun silmistä, kuulen sen sun äänestä, tiedän sen.
En lähdekään ihan vielä.
Tarina jatkuu novellissa Päivänsäde ja Menninkäinen, osa II
