Tämä on jatko-osa novelliin: Synttärilahja, osa I
Kirjoittanut: AuroraX
Olimme jo aikaisemmin viikolla pyytäneet kaveriltamme E-Stim -sähkölaitteen lainaksi. Meillä oli ollut ajatuksena testata sitä varovaisesti minuun, josko pääsisin lapsuudessa sattuneen sähköonnettomuuden aiheuttamasta traumastani eroon.
Luonnollisesti olin myös selvittänyt laitteen käyttöohjeet läpikotaisin – kuten tapanani oli.
Työnsin ajatukset sähköleikeistä pois mielestäni ja katsoin riisuutuvaa subikokelastamme mietiskellen.
– Noniin, homman nimi on nyt se, että astuessasi tämän rajan yli, teet vain ja ainoastaan niin kuin minä sanon, ymmärrätkö?
– Rajan tuolla puolen käytössäsi on ainoastaan turvasanat keltainen ja punainen, sekä “Yes, madam”.
Katsoin subikokelasta suoraan silmiin kysyvästi ja hän nyökkäsi minulle.
– Nyökkääminen ei riitä! Sinun pitää sanoa se ääneen. YMMÄRRÄTKÖ SÄÄNNÖT?
– Kyllä ymmärrän. Yes, Madam!
– Selvä. Totesin kylmän viileästi, ja jatkoin vielä.
– Sinä saat kävellä edelläni ja sinä itse ylität sen rajan – omasta tahdostasi.
Subikokelas lähti askeltamaan kohti olohuonetta, samalla rajan ylittäen.
Hienoa, mietin mielessäni. Leikki alkakoon!
– Tästä eteenpäin tottelet nimeä ”orja”. Saat puhua vain kun sinua puhutellaan.
– Selvä on! Orja vastasi heti.
– VÄÄRÄ VASTAUS näpäytin hänelle heti perään ja läiskäisin kipakan avarin hänen poskelleen.
– Yes, Madam! Orja korjasi vastaustaan nopeasti.
Hyvä, totesin itsekseni ja katsoin Aleksin suuntaan virnuillen. Aleksi oli jo ottanut mukavan asennon itselleen sohvaltani ja piteli kädessään hienostunutta Iittalan Essence -viinilasia kädessään.
– Noniin, Orja. Vaatteet pois. Totesin kuivakalla äänelläni.
– Yes, Madam. Orja vastasi ja alkoi rivakasti riisua vaatteittaan.
– Kädet eteen, komensin orjaa.
Orja asetteli kätensä tottuneen oloisesti eteeni niin, että saisin ne siitä helposti sidottua. Ella oli selkeästi jo kouluttanut häntä, mietin mielessäni.
Nappasin eilisillan leikkien jäljiltä lattialle jääneen köysinipun ja aloin sitomaan orjan käsiä yhteen.
Krossi olisi ollut tähän tilanteeseen kiva lisä, mutta sellaista ei nyt ollut saatavilla. Oli tyydyttävä ripustamaan orja käsistään kiinni kattokoukkuun, jonka onnekseni olin asennuttanut kotiini viime vuonna.
Silloin tosin ajatuksena oli ollut käyttää koukkua esteettisiin shibari-ripustuksiin, eikä ajatuksissani ollut käynyt kattokoukun hyödyntäminen orjan riiputukseen, mutta juuri nyt tässä hetkessä se soveltui siihen mainiosti.
Sain orjan kädet niputettua tukevasti double column tie:ta käyttäen. Tein köysilinjaan varmuuden vuoksi vielä double bite:n, jos orja alkaisikin rimpuilemaan. Köysi oli juuri sopivan pituinen ja sain tehtyä siihen tukevan ja tiukan ylälukituksen.
Nyt orja seisoi keskellä olohuonettani alastomana kädet kattoon sidottuna.
Katsoin orjaa tiukasti silmiin.
– Nyt sinä seisot siinä, täysin hiljaa ja katsot meitä.
– Jos kuulen pienenkin ynähdyksen tai katseesi herpaantuu, saat rangaistuksen.
Tämän sanottuani käännyin Aleksia kohti ja hymyilin voitonriemuisesti.
Nappasin mustan minihameeni pois päältäni. En ollut laittanut stringejä ollenkaan, koska ne ovat mielestäni maailman turhin vaatekappale.
Lähdin hitaasti kulkemaan kohti sohvaa, missä Aleksi istui odottavan näköisenä.
Kiipesin ketterästi Aleksin syliin istumaan hajareisin ja aloin suutelemaan häntä intohimoisesti.
Tarina jatkuu novellissa: Synttärilahja, osa III
